torstai 28. kesäkuuta 2012

My baby

Mulla on monia paheita. Laukut ovat yksi niistä. Makuni on vähän turhan kallis verrattaen palkkaani. Mulberryn laukkuja olen kuolannut vuosia, vielä minä sen hankin! Viime viikolla olin ystäväni kanssa katselemassa alkaneita alennuksia. Eksyimme Guessin liikkeeseen. No, maltoin mieleni. Eilen eksyin katselemaan netistä Guessin alennuksia, olihan niitä. Tänään kun olin Kampin suunnalla, niin pakkohan se oli pistäytyä liikkeessä. Jotain sieltä jäi käteen, mitä viime viikolla kuolasin.


Olen pitkään etsinyt pienehköä olan yli laukkua. Ja kun tämä yksilö tuli vastaan, sydämeni suli. Malli on nimeltään Talina Canvas Small Top Handle Flap Bag. Ihana! Väri on ihana, koko on ihana, kaikki on ihanaa!


Romeo oli hauska. Heti piti päästä laukun kanssa kuvaan.


Ensin vähän nuuhkuteltiin...


Sitten asetuttiin viereen pötkölleen...


Ja hulluhan se ois, jos ei tykkäis! Ha!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Flowers

Olen herännyt tähän kesään aika myöhään. Kävin eilen ostamassa ranskalaiselle parvekkeelleni kesäkukkia. Kukkalaudan asennuksessa vierähti aikaa tähän päivään asti, että siitä saatiin tarpeeksi vahva. Ei olis hirveen kivaa, jos naapurin päähän tipahtais multapaukku joku kaunis aamu.. Mutta siis nyt pitäis kestää.
Laatikossa on keskellä kaksi vaaleanpunaista betuliaa ja reunoilla murattia. Tykkään tuollaisista roikkuvista kukista kovasti. Ulkoa tämä asetelma ei ole juurikaan minkään näköinen, mutta toivottavasti kasvaa tässä kesän myötä.


Kylmien iltojen tullen voin ottaa ainakin muratin sisälle kasvamaan, jos se säilyisi vaikka ensi kesään. Kissoille se vaan sattuu olemaan hyvinkin myrkyllinen laji. Täytynee laittaa siis katonrajaan se kasvamaan..

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Midsummer

Hmm. Juhannus. Oli ja meni. Onneksi.
Ensin mulla ei ollut kunnollisia suunnitelmia ollenkaan. Kaikilla tuntui olevan suunnitelmat auki viime metreille saakka. Perjantaina kuitenkin alkoi tapahtua. Ensin piknikille Munkkiniemen rantaan ihanan ystäväni kanssa. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja maailman ihanimman Pomeranian-koiran. Mun sydän suli.
Tämän jälkeen tulin ystäväni kanssa tekemään vähän salaattia ja muuta purtavaa tähän mun luokse. Syötiin masut täyteen.


Sitten lähdettiin vielä Leppävaaraa kohti työkaverini luokse. Tästä alkaa se hmm-osuus. Ensinnäkin minut ja ystäväni oli kutsuttu paikalle, joten mentiin vaikkei oikestaan aikaa olisi ollut. Mutta tervetulleeksi emme voineet itseämme tuntea. Kaikki istuivat kuin kirkonpenkissä ja meno oli muutenkin aika lattea.. Mun ystävä lohduttikin mua, kun 1,5 tunnin kuluessa sieltä häivyttiin, että hei, kukaan ei olis puhunut, ellen olisi pitänyt puhetta yllä. Meno oli siis sen kaltaista, että työkaverini ja hänen ystävänsä menivät veskiin jauhamaan sontaa... Aikuismaista käytöstä. No mutta, onneksi lähdettiin jatkamaan vielä piknik-porukan kanssa.


Tätä ilolientä en hirveästi voi kehua, pullo oli kyllä kaunis ja kesäinen. Maku väljähtäneen mehun kaltainen. Edes kylmänä se ei maistunut.. :D


Tässä vaiheessa jaksoi vielä hymyilyttää..
Aamulla ei enää niin hirveästi hymyilyttänyt. Onneksi juhannus on vain kerran vuodessa. Ja onneksi mulla on vielä tänään vapaapäivä. 5 viikkoa lomaan, kun tarvisin sitä just nyt. Jaksaa jaksaa!

Ps. Vielä joku päivä niitä virkkauksia. Nämä sadepäivät olisin voinut virkata, mutta sen sijaan oon tuijottanut Ally McBealia. Se on yllättävän hauska edelleen..


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Freedom

Päivänä muutamana on tullut räpsittyä mun pörrösistä kuvia. Romeo on ollut erityisen sosiaalinen, tullut omasta aloitteesta viereen nukkumaan ja hoidettavaksi. Ehkä hänen egonsa on alkanut kutistua..

"Tätä et ikuista! Murr!"

Lemmy taas on ollut ihana oma itsensä. Huutanut puoli yötä, muuten vaan.

"Miten nii? Enkä oo!"

Mutta syötävän sulosia (ja vähä ehkä vihasia) ne oli sillon, kun kokeilin pitkästä aikaa niille valjaita. Voi sitä riemua. 

"Pois!!!"

"Näytän kauheen lihavalta!! ÄÄÄÄÄ"

Ja kaiken lisäksi. Taas yksi iltavuoroon lähtö.. Ja Lemmy kehtaa tehdä näin:

 
Ps. Liityin Pinterestiin. Koukuttavaa.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Monday...

Miten nää maanantait onki aina niin vaikeita ja harmaita päiviä. Ei kyllä mikään piristä.. Paitsi tietysti mun ihanat kisuset. Mutta niilläki on maanantai...


Ps. Pian taas virkkauksia! Olen liekeissä :D

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Inspiring night

Mua on pienestä pitäen kiehtonut yö, aina jollain tapaa. Yö on täynnä mystiikkaa, kaikkea ei näe selkeästi. Yö on mahdollisuuksia täynnä. Silloin olet vapaa. Kukaan ei saa sinua kiinni.



kuvat weheartit.com

Pienenä ajattelin, että olisi mielenkiintoista lähteä huitelemaan yöhön. Kävelemään päämäärättä eteenpäin. Nyt en uskaltaisi. Sitä paitsi, olen oppinut että minne tahansa menenkin, minulla on aina päämäärä.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

You are welcome!

No niin. Nyt se kesäliivi ois valmis. Se on ehkä tyttömäisempi kuin yleensä pidän, mutta väliäkö tuolla.

Lanka Novita Tennessee
Koukku 3,5mm
Ravelryssa täällä


Ohjetta modailin takaa hieman. Ohjeessa takakappale oli pelkkää pylvästä, itse tein sinnekin joka toiselle kierrokselle tuon reikäkuvion. 


Tää liivi on aika lämmin, varmaan senkin takia kun olalle tuo menee kaksinkertaisena.. Liivi sopisi mun mielestä kaikista parhaiten pitkän mekon kanssa yhteen. Harmi kun mulle ei maximekko käy ollenkaan mun lyhyyden vuoksi.. 



Tämä viimeinen kuva henkii mun mielestä kesää. Olo ei ole tällä hetkellä yhtään kesäinen. Aivastus toisen perään.. Snif.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Let me down easy

Tätä se alkuviikon vaahtoaminen sitten teetti. Nimittäin kurkkukipua ja kuumetta. Onneksi ei mitään sen kummempaa..
Lepäilyn ohella aion katsoa Sinkkuelämää ja Täydellisiä Naisia, lukea aurinkoisena päivänä aloitettua kirjaa ja kuunnella ihanaa Palomaa. Nyt levykin on ostettu. Nam.




Ajattelin myös virkata tän liivin loppuun.. Onhan siihen vähän mennytkin jo aikaa. 


Plussana kaiken lisäksi, Romeo on erittäin hoidonkipeä. 


tiistai 5. kesäkuuta 2012

Jazz

Multa on menneinä vuosina menny aika tarkkaan ohi kaikki festarit. Tänä vuonna mua kiinnostais kovasti Pori Jazz.. Mun nimipäivänä siellä on Paloma Faith, jota oon hänen alkutaipaleeltaan asti fanittanut. Ihana ääni, livenä vieläkin parempi kuin millään levyllä. Ja ihana tukka!
Tässä mun piristys tylsään ja näköjään kurkkukipuiseen tiistaihin..


Ps! Vielä joku päivä virkkauksia! :)

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Sick and tired

Tää on niin tätä mun elämää. Oon hetken innostunut jostain uudesta asiasta, mutta aika pian se alkaa mua kyllästyttämään. Tällä hetkellä mua rasittaa mun työ. Viime syksynä haastattelussa mulle lupailtiin asioita, joita ei voitu sitten pitää. Huomasin sen aika varhaisessa vaiheessa. En syytä siitä ketään, koska asiat etenevät välillä omia aikojaan ja joillekin asioille ei ihminen voi mitään. Mutta kyllähän se ärsyttää. Yhtäkkiä huomaat, että jos et taas vaihda työpaikkaa, sinun toimenkuvasi ei tule muuttumaan.


Mun työnkuva on tällä hetkellä se, että vaikken jaksais niin hymyilen silti. Miellytän ihmisiä, jotka kaikki eivät edes tahdo sitä. Otan kaiken paskan vastaan ensimmäisenä. Asiakaspalvelijan arkea. Jos jotain, niin sitä kadun että menin vaihtamaan työpaikkaa. Ennen tein sitä, mitä tahdoinkin. Olin työstäni kiinnostunut, mutta tökaverini olivat tylsistyneitä työhönsä ja se näkyi. Tein monen muunkin työn.
Sitä luulee, että vaihtamalla paranee. Joskus asiat ehkä paranevatkin, mutta ei kyllä tällä kertaa. Se hyvä puoli mun nykyisessä työssä on, että siitä voi päästä etenemään toiselaiseen työhön. Paino sanalla voi.


Mulla meni viikonloppu aika kovaa. Olen huomannut, etten osaa viikonloppuna rauhoittua, jos työ vaivaa minua. Ennen kun opiskelin ja kävin kesän töissä, en osannut nauttia vapaailloista tai vapaapäivistä ollenkaan. Joskus olin poikaystäväni kanssa kaupassa ja sain ahdistuskohtauksen. Mun oli päästävä heti kotiin, koska mua ahdisti niin paljon se tunne, että olin koko ajan töissä. Siitä tiedän, ettei se työ ole silloin mua varten. Edellisessä työssä mua ei koskaan vapaa-ajalla sillä tavalla ahdistanut. Mua ahdisti mun työkaverit, mutta pystyin nauttimaan vapaailloista.
Eilen mun piti nähdä mun ihania kavereita. En nähnyt, koska viikonlopun menot ja ahdistus aiheutti mulle järkyttävän pahan olon. Itkin sitä, että joudun tänään taas töihin.


Lähinnä mua mun työssä ahdistaa ehkä se, että mulla on järkyttävän tylsää siellä. Pärjään työssäni erinomaisesti, missään työssä mua ei ole tuolla tavalla kehuttu. Mutta minä näen myös paljon vaivaa niiden kehujen eteen. Mua suoraan sanottuna inhottaa se, että istun töissä tyhjän panttina ja kotona kaikki asiat odottavat tekemistä. Istun siellä usein usean illan viikossa ja kotona itken, kun en ehtinytkään illalla pestä pyykkiä tai siivota.
Viikonloppu ei riitä palautumiseen, ei lähellekään. En olisi ikinä voinut kuvitella, että asiakaspalvelutyö on noin raskasta. Nyt ymmärrän kaikkia niitä, jotka valittavat tätä samaa. Ei se ole kivaa istua luukulla ja kuunnella haukkuja, jolle sinä et voi mitään. Jotkut ovat hyviä siinä, että unohtavat saman tien sen asia. Minä en ole niin vahva. Jään oikeasti miettimään, että mikä mussa on vialla, vaikken olisi asialle enää voinut tehdä mitään.

Kuvat weheartit.com
Reilu puoli tuntia ja lähden taas töihin. En ole ikinä ollut näin loman tarpeessa. Kunpa sais vaan nukkua.