Sick and tired

Tää on niin tätä mun elämää. Oon hetken innostunut jostain uudesta asiasta, mutta aika pian se alkaa mua kyllästyttämään. Tällä hetkellä mua rasittaa mun työ. Viime syksynä haastattelussa mulle lupailtiin asioita, joita ei voitu sitten pitää. Huomasin sen aika varhaisessa vaiheessa. En syytä siitä ketään, koska asiat etenevät välillä omia aikojaan ja joillekin asioille ei ihminen voi mitään. Mutta kyllähän se ärsyttää. Yhtäkkiä huomaat, että jos et taas vaihda työpaikkaa, sinun toimenkuvasi ei tule muuttumaan.

Mun työnkuva on tällä hetkellä se, että vaikken jaksais niin hymyilen silti. Miellytän ihmisiä, jotka kaikki eivät edes tahdo sitä. Otan kaiken paskan vastaan ensimmäisenä. Asiakaspalvelijan arkea. Jos jotain, niin sitä kadun että menin vaihtamaan työpaikkaa. Ennen tein sitä, mitä tahdoinkin. Olin työstäni kiinnostunut, mutta tökaverini olivat tylsistyneitä työhönsä ja se näkyi. Tein monen muunkin työn.
Sitä luulee, että vaihtamalla paranee. Joskus asiat ehkä paranevatkin, mutta ei kyllä tällä kertaa. Se hyvä puoli mun nykyisessä työssä on, että siitä voi päästä etenemään toiselaiseen työhön. Paino sanalla voi.

Mulla meni viikonloppu aika kovaa. Olen huomannut, etten osaa viikonloppuna rauhoittua, jos työ vaivaa minua. Ennen kun opiskelin ja kävin kesän töissä, en osannut nauttia vapaailloista tai vapaapäivistä ollenkaan. Joskus olin poikaystäväni kanssa kaupassa ja sain ahdistuskohtauksen. Mun oli päästävä heti kotiin, koska mua ahdisti niin paljon se tunne, että olin koko ajan töissä. Siitä tiedän, ettei se työ ole silloin mua varten. Edellisessä työssä mua ei koskaan vapaa-ajalla sillä tavalla ahdistanut. Mua ahdisti mun työkaverit, mutta pystyin nauttimaan vapaailloista.
Eilen mun piti nähdä mun ihania kavereita. En nähnyt, koska viikonlopun menot ja ahdistus aiheutti mulle järkyttävän pahan olon. Itkin sitä, että joudun tänään taas töihin.

Lähinnä mua mun työssä ahdistaa ehkä se, että mulla on järkyttävän tylsää siellä. Pärjään työssäni erinomaisesti, missään työssä mua ei ole tuolla tavalla kehuttu. Mutta minä näen myös paljon vaivaa niiden kehujen eteen. Mua suoraan sanottuna inhottaa se, että istun töissä tyhjän panttina ja kotona kaikki asiat odottavat tekemistä. Istun siellä usein usean illan viikossa ja kotona itken, kun en ehtinytkään illalla pestä pyykkiä tai siivota.
Viikonloppu ei riitä palautumiseen, ei lähellekään. En olisi ikinä voinut kuvitella, että asiakaspalvelutyö on noin raskasta. Nyt ymmärrän kaikkia niitä, jotka valittavat tätä samaa. Ei se ole kivaa istua luukulla ja kuunnella haukkuja, jolle sinä et voi mitään. Jotkut ovat hyviä siinä, että unohtavat saman tien sen asia. Minä en ole niin vahva. Jään oikeasti miettimään, että mikä mussa on vialla, vaikken olisi asialle enää voinut tehdä mitään.

Kuvat weheartit.com

Reilu puoli tuntia ja lähden taas töihin. En ole ikinä ollut näin loman tarpeessa. Kunpa sais vaan nukkua.