sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

He Never Get Old And Grey

Olin lukiossa, kun halusin ottaa kissan. Pikkusiskoni kaverilla olikin maatiaiskissan pentuja, ja sain sieltä oman ihanan Kasperini. Hänestä kasvoi suuri kissa, joka oli hyvin ihmisrakas. Aina vierelläni. Sitten minulla koitti muutto pääkaupunkiseudulle. Ajattelin, että Kasperi seuraa mukanani, mutta en sitten raaskinutkaan häntä ottaa mukaan. Hänen olisi mukavampi elää yhdessä muiden eläimien kanssa vanhemmillani. Ja sinne hän jäi, ja elikin oikein ihanan elämän.
Viikko sitten hän sairastui. Eläinlääkäri ei tiennyt, mikä vaivasi. Kasperi oli ihan turvoksissa ja määrättiinkin nesteenpoisto-kuurille lääkkeillä. Ei auttanut. Tänään äitini oli käyttänyt Kasperin uudelleen lääkärissä, neste oli poistettu piikillä ja uudelleen ultrattu. Lääkäri ei ollut löytänyt virtsarakkoa enää ollenkaan. Se oli revennyt. Mitään ei voinut enää tehdä. Minun pikkunen nukutettiin ikiuneen.



Kasperi 18.5.04 - 21.4.13.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti