One Week

Oujee! Nyt vasta tajusin, että lähden tasan viikon päästä Lontooseen tapaamaan ihanaa ystävääni. Ikävä on ollut ja ihana nähdä pitkästä aikaa! Ja vielä Lontoo, tulee kaikkien aikojen paras reissu, ihan varmasti! Wiiii! Tässä muutama fiilistelykuva kesältä 2011.

Shot In The Dark

Vaikka ulkona sataa kaatamalla, on mun mieli kirkaampi kuin eilen. Flunssa alkaa hellittämään. Ja näin oikeasti kivoja unia pitkästä aikaa. Nukuinkin sen takia tosi pitkään.
Projektina tällä kertaa kauluri. Tämä on valmistunu aikoja sitten, aina välillä olen päätellyt langanpätkiä. Vieläkin olisi pääteltävää, mutta kuvasin sen jo silti.

Lanka Novita Luxus Alpaca

Pyöröpuikot 4mm 60cm

Kolme eri väriä; l.valkoinen, keskiruskea ja t.ruskea

Tästä tuli aika pitkä. Alunperin suunnittelin tekeväni pyörönä neuleen tästä itselleni, mutta innostus jossain kohtaa lopahti. Ja sitte tästä tuli vaan kauluri. 

Mutta tätä voi vähä nostaa pään päälle hupuksi. Lämmittää ehkä vähän pakkasilla. Nytkin hytisen kylmästä, kun ees mietin koko talvea. Nämä kylmät sadepäivät on jotaki niin hirveetä, etten tiiä miten talvesta pystyy selviytymään. Viime viikollakin villakangastakissani oli jo niin kylmä seistä pysäkillä, ettei mitään rajaa. Miksei leuto syksy ois voinu jatkua pitempään?

Sylin täydeltä Lemmyä <3 Tuo hurisija onneksi lämmittää sisätiloissa..

Flu

Oujee, taas saikulla. Nämä syksyt ei mua ihan hirveesti helli. Jokaisena vuonna oon useaan otteeseen kuumeessa ja kauheessa räkätaudissa. Tässä ei oo mitään ihanaa eikä kaunista. Kuvituksena enemmän hehkeät kissat.

Kolmisen viikkoa sitten olin viimeksi kuumeen kourissa, juuri ennen Budapestin matkaa. Nyt ei juurikaan kuume ole noussut, mutta pää on vuorostaan täynnä limaa. Hyvä kun kuulee mitään. Humisee.

Harmittaa olla kipeänä, töissä olisi ihan kiva käydä. Huomasin viimeksi, että poissaoloni aikana hommat olivat tuplaantuneet.. Plus eilen olisi ollut yhden työkaverin läksärit, kakkua siis tarjolla. Enkä päässyt!

Aika kuluu hirvittävän hitaasti. Eilen katsoin Sinkkuelämää 1. elokuvan ja tänään tokan. Neulottua olen saanut erästä jämälankaprojektiani aika kivasti. Siinäpä se sitten onkin. Ainii, eilen söin paljon äitin tekemää pullaa. Nam!

Syy tähänkin valitukseen on eräs juttu, joka mua ärsyttää aika tosi paljon. Se on joka päivä mielessä, mutta ehkäpä lähipäivinä saan siihen vielä selvyyden. Jotkus asiat eivät vaan ota onnistuakseen.. Siitä sen enempää täällä.

Lokakuu siis oli ja meni. Aika äkkiä menikin, oli aika paljon menoja. Myös tää turha marraskuu tulee menemään tosi nopeesti. Yksi viikonloppu on vapaa tässä kuussa, muuten saan mennä tukka putkella. On mm. reissua Turkuun rakkaiden ystävieni seurassa ja kuun lopussa häämöttää reissu Lontooseen yhden parhaimman ystäväni vieraaksi!

Sitten onkin jo joulukuu. Mitäpä siitä sanoisi. Varmaan parit pikkujoulut ja pakollinen reissu vanhempien luo. Nii, ja muutto. Joulu ja muutto osuu kivasti samalle viikolle, plus täytyy käydä normaalisti töissä välipäivinä. Sehän olisi kivaa, jos työpaikka sulkisi ovensa aikaisemmin välipäivinä, mutta ilmeisesti ei. Rahaa halutaan, ja se revitään taas työntekijöiden selkänahasta.

Tuli aika negatiivinen sepustus. Onneksi on taas kissakuvia jaettavaksi.. Jos ne vaikka piristäisivät hieman. Mutta siis tätä tää mun elämä tällä hetkellä. Loman tarpeessa..

Kiskis

Sunnuntain ratoksi, kissakuvia!

Minä aijon tänä sunnuntaina nauttia auringosta, kuulemma vesisadetta luvattu heti alkuviikolle. Aurinkoista ja kissamaista sunnuntaita siis!

And Thats Who I Am

Tämä haaste on pyörinyt useissa blogeissa, ajattelin itsekin kertoa kuvien muodossa, millainen ihminen olen.

 Ken jaksaa, se kuvat itsestään kerätköön.

Budapest

Enpä voi juurikaan muuta sanoa, kuin huh mikä reissu! Kun lähtee n. 40 insinöörin kanssa ulkomaille, niin voi arvata minkälainen reissu siitä tulee. Kostea, kuvaa hyvin meidän reissua.
Torstaina lähdettiin iltapäivästä matkaan. Illalla väsytti sen verran, ettei matkakumppanini kanssa lähdetty enää mihinkään. Toiset meni baariin.
Perjantaina oli sitten tiedossa 3 tunnin opastettu kierros sekä Budan että Pestin puolella. Meidän hotelli sijaitsi Pestin puolella, ihan keskustassa. Kamala kuvaa hyvin hotellia. Kierroksella opas kertoi kaikenlaisia hyviä vinkkejä matkaa varten, mutta korvaani kalskahti heti kuinka paljon hän puhui turistien vedättämisestä. Tätähän kyllä tapahtuu monissa kaupungeissa, mutta monet saivat kokea sitten sen ihan henkilökohtaisesti.

Nämä kuvat kertovat hyvin karua tarinaa. Toinen kuva on tien vasemmalta ja toinen oikealta puolelta. Hieman eroavat nämä asumukset toisistaan.
Tosiaan, Unkarilainen ystävällisyys. Mitähän se on? Asiakaspalvelusta ei ollut tietoakaan. Ihmiset olivat tylyjä, kävelivät kadulla päälle, eikä hymyn häivääkään missään. Paitsi sympaattisen oppaamme huulilla. Tämä kuva minulle jäi, toivottavasti olen väärässä.

Perjantai-iltana oli vuorossa viininmaistelukierros paikallisessa viinikellarissa. Viinit olivat todella hyviä, ja monet ostikin niitä sitten kotiin viemisiksi. Kellarista lähdimme sitten syömään juhlaillallista ja nauttimaan paikallisesta tanssikulttuurista. Kivaahan se oli katsoa, kun tanssitaidottomat insinöörimiehet vietiin lavalle "tanssimaan". Juhlaillallinen oli aika katastrofi. Liha oli kuivaa ja sen kanssa tarjottiin jotain limaisen makaroonin näköistä mössöä. Myös jälkiruoka oli hirveä, vetinen miltäänmaistuva annos. Tämä oli aika inhottava kokemus, koska luin ennen lähtöäni, että Budapestissa saa hyviä liharuokia ja jälkkäreitä. Jospa se oli vain kyseinen paikka, mistä sai pahaa ruokaa..

Perjantaina lähdin minäkin sitten baariin. Siideri maksoi parin euron verran, olut jonkin verran vähemmän. Tästä ilosta ei siis tarvinnut paljoa pulittaa. Ja senkös huomasi.
Lauantaina oli insinööreistä vapaa päivä, paitsi tietysti omasta. Lähdimme käymään ostoksilla ja Margitin saarella. Ajattelimme käydä syömässä jotain paikallista kyseisellä saarella, koska oppaan mukaan siellä olisi ollut useita ravintoloita. Yksi kahvila tuli vastaan. Ei näkynyt eikä kuulunut, ei ollut minkäänlaisia opasteita mihinkään ravintolaan. Tämä hieman kiukutti. Onneksi valtakunnallinen Vapiano ravitsi meidät sille iltaa. Myöhemmin kävimme baarissa yksillä, muut jatkoivat aamuun asti.

Sunnuntaina satoikin vettä koko kaupungissa ja oli kalseaa. Kävimme Kansallismuseossa, totesin senkin olevan aika kehno. Olihan siellä paljon mielenkiintoisia asioita, Unkarin historiaa, paljon sosialismin ajalta tavaraa. Mutta olen tottunut siihen, että Kansallismuseosta löytyy maailmanlaajuisesti merkittäviä esineitä, täältä ei löytynyt.

Kuvat ovat lauantailta, Margitin saarelta ja sen lähistöltä. Kokonaisuudessaan matka oli hauska, vaikkei se tästä kirjoituksesta välitykään. Tapasin hauskoja erilaisia ihmisiä. Ja onhan se aina kivaa nähdä, millaisten ihmisten kanssa toinen työskentelee. Mutta uudelleen Budapestiin en ehkä lähtisi. Jäi vähän paha maku suuhun. Varsinkin, kun Prahasta jäi niin hyvät muistot. Mutta tulipahan käytyä!