Eilen soittelin löytötavaratoimistoon, onnekseni laukku oli löytynyt. Mutta ilman lompakkoa. Lompakon mukana oli mennyt useat lounarit, Finnkinon lippuja ja vähän rahaa. Kortit oli jätetty nätisti laukkuun. Eli henkkarit sain pitää ja kaiken maailman etukortit. Olen huojentunut. Itsetuntoni koki kovan kolauksen. Ajattelin pysytellä koko helmikuun neljän seinän sisällä, mitä nyt töihin pitää mennä.
Tänään on parempi päivä. Olen kauan aikaa (useita vuosia) aikonut poistaa luomen kämmenselästäni. Se on ollut ruma, ja kipeäkin välillä. Mutta sitten kun sain timantteja nimettömääni, päätin tehdä asialle jotain.
Tästä siis lähdettiin. Kuulin ehkä noin vuosi sitten eräästä yleislääkäristä, joka tekee todella kaunista jälkeä sopuhintaan. Tottakai halusin hänen vastaanotolleen. Hän on myös esimieheni hyvä ystävä, joten luotto oli korkealla. Joulukuussa sovimme, että hän poistaa sen ja muutaman mutkan ja sairastelun jälkeen tänään se tapahtui.
Neljä tikkiä. Tänään en saisi kastella haavaa. Yleensä läträän käsidesillä töissä ehkä sen 50 kertaa päivässä, että katsotaan miten tänään.. Pitää pysytellä kaukana pärskivistä asiakkaista.
Alue on vielä ihan tunnoton, vaikka toimenpiteestä on kohta 2 tuntia. Vähän pelkään kipua, mutta toivottavasti ei tule.
Katsotaan minkälainen jälki toimenpiteestä jää. Minulle luvattiin mahdollisimman pieni arpi, uskonkin siihen. Haava on niin siisti. Mutta katsotaan, laitan kuvan sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti