Smile Of February

Helmikuu on mennyt nopeasti. Olen sairastelun jälkeen saanut hienosti itseäni niskasta kiinni ja vääntäytynyt salille useamman kerran viikossa. Ja iloisena plussana se, että tiistain kävelin ensimmäistä kertaa tälle KEVÄÄLLE töihin! Ha! No se siitä ilosta, nimittäin eilen jäin taas flunssan takia saikulle. Lääkäri kehotti olemaan peiton alla ainakin kaksi päivää. Tänään se melkein onnistuikin.

Olen miettinyt kovasti meidän kodin sisustusta. Joku tässä mättää, en saa kunnolla mistään kiinni. Mun inspiraatio on täysin hukassa. Haluaisin heittää kaiken pois ja koota kaiken uudelleen. Varsinki se olohuoneen sohva saa mut niin järjiltäni.

Olen laittanut merkille monista lehdistä ja ohjelmista ja Pinterestistä, että musta pöytä on aika jees. Ja varsinki, jos siinä ei ole mitään liinaa.. No kokeilin sitä hieman sekä ilman että liinan kanssa ja tulin siihen tulokseen, että on se vielä aika musta ilman mitään. Plus kissojen valkoiset untuvakarvapallerot näyttävät kivalta mustaa vasten. Not!

Joten pienen siivousoperaation jälkeen löin kaislatabletit takaisin pöytään. Ehkä vielä näillä mennään joku aika. Katsotaan, jos kesällä sais inspiraatiota tämän suhteen.

 

 

Orkidea kukkii edelleen. Kohta se on niin korkea, että sen mukana tulleet tikut eivät kannattele sitä kovinkaan kauaa.

Myös tyttöjen tuoma aikaisempi tuparilahja on edelleen kuosissa, hyvän onnen puu. Tai rahapuu, miksi sitä tahtoo sanoa.

Meillä on ikkunat pienesti syvennöksessä, jolloin jää pieni tila ikkunan eteen. Mietin ensin, että olispa kiva kun tuo olisi vähän leveämpi, niin saisi kukkia ikkunalle. Mutta tänäänhän minä keksin, että Kivi-tuikut on aika kivoja siinä! Ja siihen sopii värikkäätkin tuikut valkoista vasten.

Voisin niihin sytytellä tuikkuja tässä illan päälle.

Ja kun oon sairaana, piti keksiä itelle jotain piristävää. En tiedä, miten pääkallo voisi olla piristävä juttu, mutta jos siinä on myös kukkasia ja persikkainen tausta, niin miksei! Nimittäin paidassa.

Mutta ei se hirveästi piristänyt, koska olen aivan tukossa.

Kissat puolestaan piristävät päivittäin. Ihanaa ottaa päikkäreitä niiden vieressä!

Ne ei muka tahtonu kattoa kameraan!

Where Is It?

Postiluukusta tipahti eilen uusi Avotakka. Näin sivuilla ihanaa keltaista, aloin miettimään. 

 

Onko jo kevät? Helmikuussa? Huokaisin ja katsoin ulos..

Huokaisin vielä vähän lisää. Ei, ei ole kevät. Lunta tulee kuulemma viikonloppuna lisää, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Huoh.

Tällä hetkellä odotan kevättä siksi, että pääsisin kävelemään taas iltavuoroihin töihin. Se saa minut rentoutumaan. Nyt kun kuljen julkisilla töihin, niin huomaan olevani hyvinkin paljon huonotuulisempi. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Joten, tulis jo se kevät!

Black Or White

Tupareita tosiaan vietettiin viime lauantaina täällä meidän uudessa kodissa. Ihan joka nurkka ei ole vielä sisustuksellisesti valmis, oikeastaan hankittavaa onkin vielä aika paljon. Tässä kuitenkin pieniä sneek peek-kuvia asunnostamme. En ole viikonlopun jälkeen jaksanut siivota, joten siksi vain muutama otos.

 Hölmö kuva makuuhuoneesta. Lipasto oli ennen eteisessä, mutta kun mistään emme ole löytäneet kivoja yöpöytiä, niin eteisen lipasto palvelee tässä tarkoituksessa. Vanhat Vallilan verhot ovat tähän asuntoon pikkasen liian lyhyet. Piätisi hankkia uudet.
Makuuhuoneeseen siis hankittava vielä yöpöydät, verhot ja kattovalaisin. Myös pöydille valaisimet. Halajaisin Block-valaisimia. Katsotaan, josko sellaiset tänne vielä joku päivä päätyisivät.

Suihku/wc. Mietittiin hetken aikaa, että mitä tehosteväriä tahdotaan kylppäriin. Violettiin päädyttiin. Mietin ensin, että on se aika tumma väri harmaan ja valkoisen kaveriksi, mutta tulikin aika tunnelmallinen mun mielestä. Suihkuverho on violetti Vallilan Kelohonka. Hylly Ikeasta. Pyyhkeet valkoisia ja violetteja. Nam!

Kylppäri on kait valmis. 

Tuparilahjaksi saatuja tulppaaneja. Herkun värisiä!

Saatiin myös orkidea tuparilahjaksi. Katsotaan kauanko elää.. Taustalla näkyvät verhot ovat samat kuin edellisessä asunnossani, Vallilan Margaret. 

Keittiön ruokailuryhmä on Ikeasta. Rakastan yhdistää mustaa ja valkoista keskenään. Tabletit pöydässä ovat oikeastaan väliaikaisia, katsotaan jos löytäisin jostain vielä kauniimmat. Keittiöön pitäisi vielä hankkia kattovalaisin. Haluttaisiin ehkä pitkän mallinen, mutta kivaa ei ole tullut vielä vastaan..

Olohuoneesta ei ole kuvaa, eikä varmaan tulekaan ennen kuin saan uuden sohvan. Poden jonkun asteista kriisiä sohvamme suhteen. Haluan yksinkertaisesti uuden. Haluan olohuoneeseen myös rahin tilalle sohvapöydän. Ehkä sellaisen, jossa olisi lasi.

Tässäpä tällaista.. Vielä on tekemistä.

Wake Up

Sunnuntaina heräsin. Nimittäin siihen, että olen tyhmä. Lauantaina vietettiin uutukaisessa kämpässämme tupareita, meni liikaa viiniä. Seurauksena oli se, että epähuomiossa olin jättänyt laukkuni yöbussiin. Siitäkös se riemu repesi. Kortti kuoletettiin samantien, mutta henkkarit, kotiavaimet ja koko lomapakko meni sen siliän tien.
Eilen soittelin löytötavaratoimistoon, onnekseni laukku oli löytynyt. Mutta ilman lompakkoa. Lompakon mukana oli mennyt useat lounarit, Finnkinon lippuja ja vähän rahaa. Kortit oli jätetty nätisti laukkuun. Eli henkkarit sain pitää ja kaiken maailman etukortit. Olen huojentunut. Itsetuntoni koki kovan kolauksen. Ajattelin pysytellä koko helmikuun neljän seinän sisällä, mitä nyt töihin pitää mennä.

Tänään on parempi päivä. Olen kauan aikaa (useita vuosia) aikonut poistaa luomen kämmenselästäni. Se on ollut ruma, ja kipeäkin välillä. Mutta sitten kun sain timantteja nimettömääni, päätin tehdä asialle jotain.

Tästä siis lähdettiin. Kuulin ehkä noin vuosi sitten eräästä yleislääkäristä, joka tekee todella kaunista jälkeä sopuhintaan. Tottakai halusin hänen vastaanotolleen. Hän on myös esimieheni hyvä ystävä, joten luotto oli korkealla. Joulukuussa sovimme, että hän poistaa sen ja muutaman mutkan ja sairastelun jälkeen tänään se tapahtui.

Neljä tikkiä. Tänään en saisi kastella haavaa. Yleensä läträän käsidesillä töissä ehkä sen 50 kertaa päivässä, että katsotaan miten tänään.. Pitää pysytellä kaukana pärskivistä asiakkaista.
Alue on vielä ihan tunnoton, vaikka toimenpiteestä on kohta 2 tuntia. Vähän pelkään kipua, mutta toivottavasti ei tule.
Katsotaan minkälainen jälki toimenpiteestä jää. Minulle luvattiin mahdollisimman pieni arpi, uskonkin siihen. Haava on niin siisti. Mutta katsotaan, laitan kuvan sitten.

Red Cross

Olen aina välillä löytänyt itseni miettimästä ulkomaanapua. Keskustassa feissarit tarjoavat jos jonkinmoista kummiutta pieneen kuukausihintaan. Jotenkin olen niin skeptinen ajattelija, että ensimmäisenä päähäni nousee kysymys, meneekö apu oikeasti perille. Siitähän on puhuttukin paljon.
No, tuossa sairaslomalla sain idean. Voin saada eräästä ongelmastani aiheutumaan paljonkin hyvää. Ongelmani on se, että olen vuosien varrella haalinut itselleni tuhottoman paljon lankaa. On kaiken värisiä ja kokoisia keriä. On jämälankaa jostain projektista jne. Ratkaisuksi löysin Suomen Punaisen Ristin sivut. Sivuilla kerrotaan, minkälaisia avustustarvikkeita he tarvitsevat ja mihin niitä saa viedä. He vievät niitä eteenpäin katastrofialueille ja muihin tarvitseviin maihin.

Olenkin alkanut tehtailla nyt ensimmäiseksi pipoja. Kaiken värisiä ja kaiken kokoisia. On ollut aika mukavaa puuhaa. Lankavarastot pienenevät, eikä valmistuville töille tarvitse raivata mistään tilaa, kun ne menevät suoraan pahvilaatikkoon. 

 Ja kerrankin saan tehdä riemunkirjavia pipoja!

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tällaisia projekteja haluaisin enemmänkin! 

Sivuilla oli myös ohje peittoon. En uskaltanut avata sitä vielä, kun pelkään alkavani neulomaan tilkkuja, joita en koskaan saa yhdisteltyä. Nimimerkillä; kokemusta on!

Brown Sugar

Viime talvena sain idean tehdä miehelleni korvaläppäpipon. Hän joskus puhui sellaisesta, ja kun sain Noroa käsiini tein sellaisen. Katselin Raverlysta ohjeita, mutta en jaksanutkaan tehdä minkään ohjeen mukaan, niin kokeilin millaisen saisin aikaiseksi omin päin. Ihan hyvähän siitä tuli!

Lanka Noro Kureyon Sock

Koukku 5mm

Värit on omasta mielestäni aika hyvät tässä. Maanläheiset, juuri sellaisia sävyjä, jotka miehelleni sopivat parhaiten. Välillä Noro-langat ovat ihan liian värikkäitä omaan makuuni. On kaikki sateenkaaren värit tungettuna samaan kerään, en tykkää.

Nyt muutama viikko sitten sain idean tehdä samallaisen myssyn myös itselleni. Olisin ehkä halunnut tehdä sellaisen oikein tyttöjen värisen, mutta ei ollut sopivaa lankaa varastoissani..

Lanka Novita Tennessee, beige ja Novita Puro Batik, ruskea

Koukku 5mm

Koska kumpaakin lankaa oli aika just, niin tein eriväriset korvaläpät. Sitten vuorottelin kaksi riviä tennesseetä ja kaksi riviä puro batikkia. Tästä jätin kokonaan pois narut ja tupsut, koska lankaa ei olisi riittänyt niihin kunnolla. Tuli ihan kiva! En vaan osaa sanoa, miten tällainen puuvillapipo lämmittää talvella. Katotaan!  

Mulla on nyt viimeinen saikkupäivä. Huomenna ptäis mennä tekemään ilta, toivottavasti on hiljaista, koska oon edelleen puolikuntoinen. Hyvin vie tällainen flunssa kaikki voimat. Mutta onneksi on viikonloppu edessä, saa köllötellä. Siitä minä tykkään.

Is It Wednesday?

Oon ollut koko alkuviikon sairaslomalla, yllättäen flunssan takia. Päivät on ihan sekasin, aamulla ajattelin, että on jo torstai. Säikähdin, että oliko mulla jotain tärkeetäkin. No ei ole.
Oon ollut kuitenkin aika ahkera neulomisen saralla. Oon saanut kahdessa päivässä valmiiksi ison huivin ja kaksi pipoa. Huivin aloitin jo muutama kuukausi sitten. Eli oli jo aikakin!

Lanka Novita Noki, musta-harmaa

Puikot 7mm

Ohje Talven Juhlat -lehdestä (tuli muistaakseni Avotakan tilaajille lahjalehtenä)

Taustalla näkyy minun ihana keittiöni. Valkoisia tekstiilejä, tummaa puuta. Mun lemppareita siis! Kodista otan kuvia sitten, kun olen saanut siivottua. Ehkä jo siis huomenna, jos tänään jaksan illalla tehdä jotain.

Inspiraation tähän huiviin sain Mokkakissan blogista. Hän teki jämälangoista niin ihanan siksak-huivin että olin aika kade! Käykää vaikka katsomassa! Ihan on Missonin näköistä kudelmaa, mulla vähän erilaista.. 

Mutta lämmin tämä on. Tuli todistettua, kun yritin ottaa kuvaa siitä päälläni. Olen vain tällä hetkellä niin valjun näköinen naamastani, että poistin saman tien kaikki kuvat kamerasta. Eilenkin lääkäri meinasi ensimmäisenä, että oot kyllä aika kalpee. No älä! Ens kesänä ehtii taas ruskettua. 

Pipoistakin siis sitten kuvaa, kun jaksan tehdä naamalleni jotain. 

Tänään sain sovittua ensimmäisen juhlapaikan katselun ensi maanantaille. Tällä hetkellä se olisi lempparini häitä ajatellen, mutta katsotaan. Jännittää jo aika pajon! Olen aina miettinyt niin tarkkaan, että millaisen juhlapaikan häihini haluan ja jos tämä tuottaa pettymyksen, niin en tiedä sitten mihin soitella. Olen kovasti katsellut netistä kaikkia eri paikkoja, mutta monissa on aikarajoitukset ja muita rajoituksia, jolloin en ala kyseisiin paikkoihin edes soitella. Kaikkia kauniita kartanoita täällä pääkaupunkiseudullakin on, kun alkaa oikein etsiä! Mutta nyt siis peukut pystyyn, että tämä ensimmäinen ja pitkään haikailemani juhlapaikka olisi kaikin puolin hyvä!