Wake Up

Sunnuntaina heräsin. Nimittäin siihen, että olen tyhmä. Lauantaina vietettiin uutukaisessa kämpässämme tupareita, meni liikaa viiniä. Seurauksena oli se, että epähuomiossa olin jättänyt laukkuni yöbussiin. Siitäkös se riemu repesi. Kortti kuoletettiin samantien, mutta henkkarit, kotiavaimet ja koko lomapakko meni sen siliän tien.
Eilen soittelin löytötavaratoimistoon, onnekseni laukku oli löytynyt. Mutta ilman lompakkoa. Lompakon mukana oli mennyt useat lounarit, Finnkinon lippuja ja vähän rahaa. Kortit oli jätetty nätisti laukkuun. Eli henkkarit sain pitää ja kaiken maailman etukortit. Olen huojentunut. Itsetuntoni koki kovan kolauksen. Ajattelin pysytellä koko helmikuun neljän seinän sisällä, mitä nyt töihin pitää mennä.

Tänään on parempi päivä. Olen kauan aikaa (useita vuosia) aikonut poistaa luomen kämmenselästäni. Se on ollut ruma, ja kipeäkin välillä. Mutta sitten kun sain timantteja nimettömääni, päätin tehdä asialle jotain.

Tästä siis lähdettiin. Kuulin ehkä noin vuosi sitten eräästä yleislääkäristä, joka tekee todella kaunista jälkeä sopuhintaan. Tottakai halusin hänen vastaanotolleen. Hän on myös esimieheni hyvä ystävä, joten luotto oli korkealla. Joulukuussa sovimme, että hän poistaa sen ja muutaman mutkan ja sairastelun jälkeen tänään se tapahtui.

Neljä tikkiä. Tänään en saisi kastella haavaa. Yleensä läträän käsidesillä töissä ehkä sen 50 kertaa päivässä, että katsotaan miten tänään.. Pitää pysytellä kaukana pärskivistä asiakkaista.
Alue on vielä ihan tunnoton, vaikka toimenpiteestä on kohta 2 tuntia. Vähän pelkään kipua, mutta toivottavasti ei tule.
Katsotaan minkälainen jälki toimenpiteestä jää. Minulle luvattiin mahdollisimman pieni arpi, uskonkin siihen. Haava on niin siisti. Mutta katsotaan, laitan kuvan sitten.

Red Cross

Olen aina välillä löytänyt itseni miettimästä ulkomaanapua. Keskustassa feissarit tarjoavat jos jonkinmoista kummiutta pieneen kuukausihintaan. Jotenkin olen niin skeptinen ajattelija, että ensimmäisenä päähäni nousee kysymys, meneekö apu oikeasti perille. Siitähän on puhuttukin paljon.
No, tuossa sairaslomalla sain idean. Voin saada eräästä ongelmastani aiheutumaan paljonkin hyvää. Ongelmani on se, että olen vuosien varrella haalinut itselleni tuhottoman paljon lankaa. On kaiken värisiä ja kokoisia keriä. On jämälankaa jostain projektista jne. Ratkaisuksi löysin Suomen Punaisen Ristin sivut. Sivuilla kerrotaan, minkälaisia avustustarvikkeita he tarvitsevat ja mihin niitä saa viedä. He vievät niitä eteenpäin katastrofialueille ja muihin tarvitseviin maihin.

Olenkin alkanut tehtailla nyt ensimmäiseksi pipoja. Kaiken värisiä ja kaiken kokoisia. On ollut aika mukavaa puuhaa. Lankavarastot pienenevät, eikä valmistuville töille tarvitse raivata mistään tilaa, kun ne menevät suoraan pahvilaatikkoon. 

 Ja kerrankin saan tehdä riemunkirjavia pipoja!

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tällaisia projekteja haluaisin enemmänkin! 

Sivuilla oli myös ohje peittoon. En uskaltanut avata sitä vielä, kun pelkään alkavani neulomaan tilkkuja, joita en koskaan saa yhdisteltyä. Nimimerkillä; kokemusta on!

Brown Sugar

Viime talvena sain idean tehdä miehelleni korvaläppäpipon. Hän joskus puhui sellaisesta, ja kun sain Noroa käsiini tein sellaisen. Katselin Raverlysta ohjeita, mutta en jaksanutkaan tehdä minkään ohjeen mukaan, niin kokeilin millaisen saisin aikaiseksi omin päin. Ihan hyvähän siitä tuli!

Lanka Noro Kureyon Sock

Koukku 5mm

Värit on omasta mielestäni aika hyvät tässä. Maanläheiset, juuri sellaisia sävyjä, jotka miehelleni sopivat parhaiten. Välillä Noro-langat ovat ihan liian värikkäitä omaan makuuni. On kaikki sateenkaaren värit tungettuna samaan kerään, en tykkää.

Nyt muutama viikko sitten sain idean tehdä samallaisen myssyn myös itselleni. Olisin ehkä halunnut tehdä sellaisen oikein tyttöjen värisen, mutta ei ollut sopivaa lankaa varastoissani..

Lanka Novita Tennessee, beige ja Novita Puro Batik, ruskea

Koukku 5mm

Koska kumpaakin lankaa oli aika just, niin tein eriväriset korvaläpät. Sitten vuorottelin kaksi riviä tennesseetä ja kaksi riviä puro batikkia. Tästä jätin kokonaan pois narut ja tupsut, koska lankaa ei olisi riittänyt niihin kunnolla. Tuli ihan kiva! En vaan osaa sanoa, miten tällainen puuvillapipo lämmittää talvella. Katotaan!  

Mulla on nyt viimeinen saikkupäivä. Huomenna ptäis mennä tekemään ilta, toivottavasti on hiljaista, koska oon edelleen puolikuntoinen. Hyvin vie tällainen flunssa kaikki voimat. Mutta onneksi on viikonloppu edessä, saa köllötellä. Siitä minä tykkään.

Is It Wednesday?

Oon ollut koko alkuviikon sairaslomalla, yllättäen flunssan takia. Päivät on ihan sekasin, aamulla ajattelin, että on jo torstai. Säikähdin, että oliko mulla jotain tärkeetäkin. No ei ole.
Oon ollut kuitenkin aika ahkera neulomisen saralla. Oon saanut kahdessa päivässä valmiiksi ison huivin ja kaksi pipoa. Huivin aloitin jo muutama kuukausi sitten. Eli oli jo aikakin!

Lanka Novita Noki, musta-harmaa

Puikot 7mm

Ohje Talven Juhlat -lehdestä (tuli muistaakseni Avotakan tilaajille lahjalehtenä)

Taustalla näkyy minun ihana keittiöni. Valkoisia tekstiilejä, tummaa puuta. Mun lemppareita siis! Kodista otan kuvia sitten, kun olen saanut siivottua. Ehkä jo siis huomenna, jos tänään jaksan illalla tehdä jotain.

Inspiraation tähän huiviin sain Mokkakissan blogista. Hän teki jämälangoista niin ihanan siksak-huivin että olin aika kade! Käykää vaikka katsomassa! Ihan on Missonin näköistä kudelmaa, mulla vähän erilaista.. 

Mutta lämmin tämä on. Tuli todistettua, kun yritin ottaa kuvaa siitä päälläni. Olen vain tällä hetkellä niin valjun näköinen naamastani, että poistin saman tien kaikki kuvat kamerasta. Eilenkin lääkäri meinasi ensimmäisenä, että oot kyllä aika kalpee. No älä! Ens kesänä ehtii taas ruskettua. 

Pipoistakin siis sitten kuvaa, kun jaksan tehdä naamalleni jotain. 

Tänään sain sovittua ensimmäisen juhlapaikan katselun ensi maanantaille. Tällä hetkellä se olisi lempparini häitä ajatellen, mutta katsotaan. Jännittää jo aika pajon! Olen aina miettinyt niin tarkkaan, että millaisen juhlapaikan häihini haluan ja jos tämä tuottaa pettymyksen, niin en tiedä sitten mihin soitella. Olen kovasti katsellut netistä kaikkia eri paikkoja, mutta monissa on aikarajoitukset ja muita rajoituksia, jolloin en ala kyseisiin paikkoihin edes soitella. Kaikkia kauniita kartanoita täällä pääkaupunkiseudullakin on, kun alkaa oikein etsiä! Mutta nyt siis peukut pystyyn, että tämä ensimmäinen ja pitkään haikailemani juhlapaikka olisi kaikin puolin hyvä!

New Year

Uusi vuosi, uudet kujeet. No, katotaan.
Olen tässä mietiskellyt, millainen tästä vuodesta tuleekaan. Tein hieman listaa.

1. Häitä pitää alkaa suunnitella. Pitää soitella joka paikkaan ja kysellä hintoja ja aikatauluja. Meidän suunnitelmana olisi häät vuonna 2014. Ehkä alkukesästä. Kaikki on vielä ihan auki..

2. Koti pitäisi saada kuntoon ennen 2.2. jolloin on tuparit ihanimmille ystäville. Pientä silausta vaille on koti valmis. Joitakin hankintoja ollaan jo tehtykin, mm. ruokapöytä ja tuolit. Mutta vielä on osteltavaa, kuten makkarin ja keittiön valaisin. Mutta näitä ei jakseta kiirehtiä, koska rumia ei haluta ja nättejä kohtuuhintaisia ei ole vielä tullut vastaan. Sitä paitsi, millon se koti muka ihan kokonaan on valmis? :D

3. Koska häihin pitää alkaa säästämään nyt ihan oikeasti, niin varmaan ulkomaanreissut jää tältä vuodelta pois, tai ainakin ihan minimiin. Lontoossa ajateltiin kesällä pyörähtää taas, koska hotellista ei tarvitse maksaa, niin saadaan se reissu aina aika halvalla..

4. Ilmeisesti saisin vaihtaa työpaikkaakin, jos vain tahtosin. Juuri äsken soitettiin silmäpuolelta, että haluaisivat minut haastatteluun. Ihmettelin tätä hetken, koska en ole jättänyt koskaan sinne hakemusta. Olen vain sähköpostitse käynyt keskustelua erään ihmisen kanssa ja kertonut hänelle osaamisestani ja kiinnostuksestani. Ilmeisesti hakijoita ei ole ollut tarpeeksi, kun soittelevat minullekin. Perjantaina on haastattelu. Olisihan siinä silmäpuolen työssä paljon sitä, mitä kaipaankin. Pääsisin leikkuriin ja pystyisin hyödyntämään kaikkea jo osaamaani. Nykyinen työni on enemmän papereiden pyörittelyä. Silmäpuolen työssä ei olisi iltojakaan.. Täytyy miettiä.

5. Päätin vihdoin alkaa syömään terveellisemmin ja kuntoilemaan säännöllisesti. Odotan kovasti, että lumet sulavat, niin pääsee taas kulkemaan töissä kävellen. (ellen sitten vaihda sitä työpaikkaa.) Olen omasta mielestäni päässyt jo hyvin vauhtiin syömisissä, viime viikolla tein lähes päivittäin blenderillä ihania smoothieita. Onneksi sainkin blenderin joululahjaksi, koska hedelmien syöminen on aina ollut jotenkin rasittavaa. Nyt sekin on kivaa, kun voi kaikki laittaa sekaisin ja juoda vitamiinit. Kuntoiluakin yritin aloittaa, mutta tulin taas kipeeksi, niin siihen tuli pieni tauko. Mutta jospa viikonloppuna pääsisi taas!

Sain ihanan Stitch pehmolelun joululahjaksi! Ikävöin sitä Lontoon reissun jälkeen niin pahasti, että joku tilasi sen minulle lahjaksi! Hi!

6. Koska tänä vuonna pitää säästellä urakalla rahaa, päätin vähentää viikonloppuisin baari-iltoja. Parina viime vuonna on hyvin tullut viihdyttyä kaiken maailman kuppiloissa. Aika paljon sinne aina saa rahaa uppoamaan, joten on aika vähentää sitä.

7. Päätin, ettät tänä vuonna on kuuma intiaanikesä! Viime kesä meni lähinnä töissä, ja ilmatkin oli mitä oli, niin ensi kesän on pakko olla ihan paras!

Eli summa summarum. Rahat säästöön, kunto paremmaksi, vatsa pienemmäksi ja ihana kesä! :D

Back in Time

Mulla on yleensä joka vuosi aika helppo ostaa kaikille joululahjoja. Tänä vuonna mulla oli ehkä ekaa kertaa oikeesti vaikeuksia. Jo muutamana vuonna oon pikkuveljelleni tehnyt joululahjaksi pipon, se aina jaksaa sitä vaan pyytää. Joku vuosi oon ostanu hienon t-paidan ja silleen. Nyt sillä on tyttöystävä, joten piti ostaa tietysti sitten jotain yhteistä. Mutta eihän se mulle riittänyt. Tykkään antaa useamman lahjan..

Tein sille sitte taas pipon! Vielä tuollasen normaalin, missä ei oo muuta kivaa ko raidat. Mutta mun pikkuveli on aina niin tyytyväinen näihin ja kiitollinen. Ei siis yhtään kuin siskonsa, joka huutaa lahjan avattuaan, että "mitä tällä muka voi tehdä!!" No joo, se siitä.

Lanka 7 veljestä Linnut

Väri Pöllö

Koukku 5mm

Ihan hyvin nuo harmaat ja ruskeat sointuvat toisiinsa, vaikka ensin vähän epäilin asiaa. Tietysti kivempi ois voinu tulla neulottuna, mutta ko en sitä taitoa kunnolla osaa, niin tätä tietä. Yleensä, kun neulon pipon, niin siitä tulee järkyttävän suuri ja muutenki kummallisen näkönen..

Se varmaan pitää mennä laittamaan pakettiin! Paketointi on parasta koko lahjojen ostossa!

Ihanat joulut kaikille! :)

She Said Yes

Niinhän siinä sitten kävi. Perjantaina 7. päivä en iltavuorosta kotiin tullessani osannut kuvitellakaan, että joku juuri sinä iltana polvistuisi eteeni. Yllätyksenä siis tuli, kuvittelin tämän tapahtuvan vasta yhteenmuuttomme jälkeen. Riemulla ei ole ollut rajaa. Tyttösten kanssa juhlistimme tätä heti seuraavan päivänä pikkujoulujen ohella. Pamautin uutisen, kun kaikki olivat saapuneet ja voi sitä ilon kyynelten määrää. Minulla on kerta kaikkiaan maailman parhaat ystävät!

Piti käydä ostamassa vitriini sormukselle siksi aikaa, kun sitä ei voi käyttää.. Ettei vaan mene heti hukkaan! Mutta nää vitriinithän on nyt alennuksessakin, niin mitä väliä..

Seuraavassa kuvassa näkyy vähän ihailun kohdettakin. Valkokultaa ja kolme timangia! Kosijani oli valinnut minulle sormuksen, muttei ollut uskaltanut ostaa sitä ennen kuin itse olin sen hyväksynyt. Sain siis periaatteessa itse valita, mikä oli oikein kiva. Valitsin kuitenkin sen, minkä hänkin. Oli ehkä kaikista eniten minun näköiseni.

Kissoilta vielä terveisiä, täällä on hitosti lunta!